Matkalla kotiin - Anna Kokkonen

Kyynel taivaan, putosi maahan.

Maa oli hiljaa, ei osannut lohduttaa.

Pimeä painaa, ihoa vasten,

vain sinä voit poistaa sen.

Unien laiva kohoaa matkaan,

sumussa seilaa jo katoaa laineisiin.

Sinua etsin, sinua huudan,

voi pidä mut pinnalla!

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Sydän lyö tyhjää, näenkö unta.

Vedät mua rantaan ja herätät laineista.

Tuhannet tähdet, valaisee taivaan.

Vain sinä voit loistaa niin.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Juuret ne pysyy ennallaan.