Aura - Cmx

elämän keskipäivässä

minäkin eksyin synkkään metsään

aamupäiväin kappaleisiin

iltojen ikävään

missä

kasvot puhuvat omaa kieltään

oppivat suruaan nauramaan

ja elämän hauraat astiat

katsovat ihmetellen toisiaan

askel ja pysähdys kerrallaan

yksi nurin yksi oikein

etsi tietäjoka hehkuu

polkua joka puhuu

se on käsiesi liikkeissä

se on taivaankannen valoissa

se on päivälläja yölläja aina

se on täälläse on muualla

se ei puhu, ei voi vastata

olen ymmärtänyt tämän sen valossa

talvi toi meidät tähän paikkaan

missälepäämme kylki kyljessä

opimme enemmän toisiamme

opimme ajoissa luopumaan

en ehkätiedämitätehdä

vaikka joskus olenkin varma

ja joskus makaan aivan hiljaa

ja uskallan vain epäillä

jos yrittäisin puhua vain sanoja

käsiin jäänyt kosketuksen paloja

täytyy luopua, ajatella uudelleen

itsensäja muut