Haudanusva - Horna

Yöllä jäinen usva jälleen nousee

Haudastaan

Vartiosta, luota vainajien paikaltaan

Houkuttelee uuden uhrin luokseen

Surmaansa

Laulaa omituisen, oudon taikansa

Nälissään ja suojaa etsien, sisimmässään lämpöä kaivaten

Kirottuna vai voittaneena

Kaiken elon riemun raivaten

Öinen suo on kiintynyt lapseensa

Jota kirouksensa varjelee

Ilman lämpöä, ei elämää ollenkaan

Ei taantumusta rakkauteen

Haudanusva on vihannut ihmistä

Inhonnut sen lihaa ja aatteita

Pyrkimystä saada osakseen

Aina kaiken ilman vaateita

Siinä käsitykset kirouksesta

Eroavat kuten päivä ja yö

Ihmiselle kirous on kuolema

Ja meille kuolema on mieluisa työ

Jumala on kahlinnut lampaansa

Ketju on kuin elämä

Ruoste, aika ja inhon vaikutus

On meidät laskenut vapauteemme

Siinä kirouksemme muuttuu siunatuksi

Ihmisruumis jäätyy suohon paikalleen

Haudanusva on sielujemme liitto

Ja rauha piinasta on öinen hiljaisuus

Ei virettä, ei harmoniaa

Ei nuotin nuottia ilman taikaa

Pelko muuttuu mielenkiinnoksi

Ja sävel tuo kristityt luoksemme