Saalistaja - Indica

Huoneeseen astuu tuo saalistaja

Lumoaa kauneudellaan

Tuijottaa ujot silmät nurkasta

Niihin ei vilkaisekaan

Uinuvat haaveet taas yö herättää

Ehkä hän aamuksi jää

Hän poistuu varmoin askelin

Yöhön hämärään jo häviää

Taas yksin niin kuin ennenkin

Ei muuta jää kuin pimeää

Hohtavat on hampaat saalistajan

Hymyssään lämpö ei näy

Uhrinsa valmiin hän vie mukanaan

Vuoteelle kylmälle käy

Uinuvat vaistot taas yö herättää

Ehkä hän aamuksi jää

Hän poistuu varmoin askelin

Yöhön hämärään jo häviää

Taas yksin niin kuin ennenkin

Ei muuta jää kuin pimeää

Kerran valon näki

Nyt hän pitää unelmastaan lujaa kiinni

Irti päästä ei

Vuodet vaihtuu, ihmisetkin unohtuu

Vaan saalistaja sielun pitää, päästä ei

(Hän poistuu varmoin askelin)

(Hän poistuu varmoin askelin)

Hän poistuu varmoin askelin

Yöhön hämärään jo häviää

Taas yksin niin kuin ennenkin

Ei muuta jää kuin pimeää

Hän poistuu varmoin askelin

Yöhön hämärään jo häviää

Taas yksin niin kuin ennenkin

Ei muuta jää kuin pimeää