Nadja - Janne Tulkki

Näin Nadja, Nadja, kuiskii tuuli vain

Ei enää lisätä voi kaipuutain

Kun yössä yksinäni kuuntelen

Ja tuuli soittaa jälleen kerraten, vain nimen sen

Näin Nadja, Nadja, tuuli viestin toi

Vain nimes kuulen, en sua nähdä voi

Taas valvon miettien näin yhtä vaan

Mä etten mitään muuta tahtoiskaan

Jos sun vain saan.

Kun kerran kohdattiin, katsoin sokaistuen aurinkoon

Kun luotain lähdit, niin, jäi vain varjo jonka vanki oon

Kun viivyit vierelläin, olit ilma, jota hengitin

Kun lähdit jälkeenpäin, on kuin tyhjiössä kulkisin

Oi Nadja, Nadja, annoit ymmärtää

Mä etten enää sua ehkä nää

Niin sílti muuta uskoin kuitenkin, kai koko menetyksen oivalsin

Vain myöhemmin

Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan

Niin luulen taas sun luoksein saapuvan

Ja valvon miettien, näin yhtä vaan

Mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan

Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan

Niin luulen taas sun luoksein saapuvan

Ja valvon miettien, näin yhtä vaan

Mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan