Rakkauslaulu - Johanna Kurkela

Kauan sitten minussa

Aavistus jos sinusta

Silloin tuntemattoman

Tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää

Ja liian houkuttava ohittaa

En tiennyt kuinka kaikki voisikaan

Niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin

Tuntematta aavistin

Että illan harmaassa

Tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison

Ja liekki sammunut ja kylmä on

En tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

En pidä kiinni, en työnnä sua pois

Ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä

Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan