Jaska ja Eetu ja Eikka - Juha Vainio

Oli Jaska ja Eetu ja Eikka,

oli ravintola musikantti kukin.

Ja ne saapuivat kun oli keikka

vaikka viereltä naisen tai mukin.

Aina kuukauden päästä ne lähti.

Uusi hotelli jo odotteli heitä.

Hyvä bändi on kuppilan tähti,

jos ei soittaja taitoaan peitä.

Ja kun soittaja laulunsa lykkää,

se on näin joka ainoa keikka.

Sitä kansalle mistä se tykkää,

sanoo Jaska ja Eetu ja Eikka.

Muut kun juhli ja ryyppäsi hyvin,

teki töitä tämä pelimanni remmi.

Oli laulujen päämäärä syvin:

Nauti hetkestä, tanssi ja lemmi.

Joku tarjosi pojille grogin.

Toinen luuli, että nyt jo meni kunto.

Mutta siinä on juuri se jokin,

pysyy soittajan sormissa tunto.

Ja kun soittaja laulunsa lykkää,

se on näin joka ainoa keikka.

Sitä kansalle mistä se tykkää,

sanoo Jaska ja Eetu ja Eikka.

Sitten alkoivat vuodet niin pahat.

Levysoitin teki orkesterin töitä.

Liekkö loppuneet ruokalan rahat,

kun sai soittajat tiukata vöitä.

Eivät Jaska ja Eetu ja Eikka

enää kapakassa soita säveleitä.

Mutta on eräs kiistaton seikka:

Kansa tahtoisi kuunnella heitä.