Avaruuden kevät - Kaija Koo

Hän valmistaa aamusämpylän

On päivä noussut ennen kuin on hän

On taukoamaton lyönti sotarumpujen

Ne kiusaa vaikka hän on jo tottunut siihen

Hän toivoo aivan kaikille aina hyvää, vaikka itse hän kantaa mieltä särkyvää

Kun tyttöä paha vainoaa

Hän tietää tien varamaailmaan

Hän kyllästyy sotarumpujen meteliin

Hän tahtoo nousta niiden ulottumiin

Hän katsoo taivaalle, tietää että kohta on aika nousta taas hyvin pitkään

lentoon

Avaruuteen kevät on tullut taas, kun sen kuutkin vihertää

Hän mielessään sen hetkessä miehittää

Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni

ihmiselämään

Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään

Avaruuteen kevät on tullut jälleen

Ja siellä linnut jo visertää

Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle

Ne matkalla hyytyi ilmakehään

Ja maa näyttää kauniimmalta silloin

Kun sitä katselee kauempaa

Kyllä sillä loppuvuoden elää

Kun on nähnyt avaruuden kevään

Kun joku tyttöä päin kävelee

Niin tyttö anteeksi pyytelee

Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee

Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee

Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee

Ja on itse niin herkkä että helisee

Avaruuteen kevät on tullut taas

Kun sen kuutkin vihertää

Hän mielessään sen hetkessä miehittää

Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni

ihmiselämään

Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään

Avaruuteen kevät on tullut jälleen

Ja siellä linnut jo visertää

Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle

Ne matkalla hyytyi ilmakehään

Ja maa näyttää kauniimmalta silloin

Kun sitä katselee kauempaa

Kyllä sillä loppuvuoden elää

Kun on nähnyt avaruuden kevään