Silmitön talvi - Miljoonasade

Laiha koira kynsii

jäistä palvilihaa.

Se hankeen nukkuu ja ketjujansa vihaa.

Tuiskun liina peittää.

Liiterimme alle,

mä halot hakkaan ja vien ne mun rakkaimalle.

Tulkoon vaan silmitön talvi,

hyytyköön maa.

Rakkauden riepuun me kietoudutaan.

Tulkoon vaan silmitön talvi,

järjetön sää.

Meitä ei kylmetä routa ja jää.

Sä neuloit mekon helmaan

karkkipapereita

ja illoin kuuluu sun huoneestan askeleita.

Kynttilää mä poltan

talven viimaa vastaan.

Se sielun purkaa, kuin äiti riisuisi lastaan.

Toisinaan kun valvon

ja vahdin öistä pihaa.

Mä niinkuin koira, myös ihmisliekaa vihaan.

Sä silloin viet mut kouluun

ruusuviitan alle.

Ja neuvot kuinka jää häviää

suudelmalle.