Kuoleman riitti - OD Kokemus, Sairas T, O'Malley

Kuoleman riitti, rakkauden profetia

Joss' panokset alkaa olla aina vaan kovempia

Eli päiväst päivää lähempän lintukotoo

Kokemuksen kautta, oman käden kautta — soronoo

Pelkkää vihaa kohtaan koko ihmiskuntaa

Mä en jaksa avaa enempää tai lisää vuodatusta

Koska oon aina pukeutunu hautajaisii varten

Mukan irtaimistoi, joita toisel puolel tartten

Eli reliikit aika vähissä, koska ei oo luottoo siihe

Et tänne jää muuta ku muistoja kallon muotoo

Muistuttaa sun hetken olemassaolosta

Siks elän täysii nyt, koska haudas on turha odottaa

Et voit alkaa elää sitä su oikeet elämääs

Voit uskotella ittelles, mut jäät nurkkaan pelkäämää

Loppupeleis tää kaikki ei oo ees niin vakavaa

Lähibaarist rundille ja viimesenä hautaa

Täällä Takkinen avaruudessa, maapallolla aivot mun kallossa ei tajuu mistään

mitään

Oon sisältä kuollu ja risti mun naamassa merkkaa sitä

Räppi on paskaa, tekis mieli sulkee turpani

Mun sisälläni eli positiivinen mies, jonka Sairas-Takkinen murhasi

Negatiivisuutta, alkoholismii, positiivisuus on meikälle riski

Punkkuu, bissee, viinaa, viskii, bongiin savut, safkaa tiskiin

Aivosolut kuolee, tilanne on vitun vakava

Yhden aivosolun kanssa Kalliossa radalla

Ei oo rahaa ruokaan, ei oo massii Sairaan taskussa

Peikot kuolee kamaa tai tärisee vitun laskuissa

Ei oo isää, ei oo kavereita, ei oo huolii

Ei oo ketään pitämässä meikäläisen puolii

Istun tuoliin ja kelaan, että mistä meikäläinen herää

Jokanen sekunti maailmassa on mulle pelkkää kynän terää

Jauhoi nenää, viinaa kurkkuun ja pillereit perään

Aika hiljast, bisse ainut mitä meikä vetää

Naama kalpeen, verestävät sarveiskalvot on jo arkee

Hukkas elämisen alkeet, kivipuutarhalle valmiit

Kun ei nuku, ja on todellisuus davidlynchimäinen

Kadonnu rajat, ku Ukraina jo vitun itsenäinen

Sikailtu niin paljo, et alkaa muuttuu lykantrooppiseksi

Tiloissa, joissa kasvaa hikikarpalotki meloneiksi

Sparkkaa uus ja venaa et pallo tuhoutuu

Ni ei tarvi yksin lähtee, koska siinähä vaa patoutuu

Laita prioriteetit kuntoon, ku puhutaan niistä elämäntavoista

Juopon tuuri ois kuolla jurrissa, aamulla sohvakin käy haudasta

Enkä oo vainoharhane;

tyypit lähimarketin yytsii mua

Ja niinku mielenterveyspotilaat saan hidasta palvelua

Näinä aikoina, jolloin teot puhuu, ei paljoo paina supliikki

Ja oot ansas palleis myöten ku Thaimaassa seksituristi

Siispä anna lapio, ni kaivan itelleni haudan

Ku ollaan pistees, jost ei paluuta, on fiksuint jättää lauma

Mä kuolin tänään, mä päätin mun elämän

Päätin lähteä, nähdä vähemmän

Antaa kylmyyden pitää mut lämpimänä

Nyt täydellisen äänettömyyden ja tämän päivän välillä

Vihan ja kyyneleet hävittäneenä

Älä menetä henkee

Hetki sitten elämä vilisi edessä silmien

Nyt mä liikun niiku savu, joka vedetään henkeen

Ei me pelätä kuolemaa, pakataan luoteja

Haluun vaa tietää, mikä odottaa mua tuolla puolella, ja

Vaikka haluaa kuolemaan valmistautuu kuinka huolella

Aina tulossa, mutta tuntematon niinku mitä tapahtuu huomenna

Tiedetään, ettei tästä selvitä hengissä

Ei liha kestä, mitään ei tehty pysyväksi

Ja siks pukeudun tummaan pukuun

Siellä missä sielut odottaa uutta lukuu