Intialainen enneuni - Pyhimys

Mä herään keskel yötä Intiassa

Mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan

Ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa

Ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan

Mä olin tullu siin unes käymään Suomes

Mul on ikävä kotiin ja niin ikävä sun luokses

Teen mitä vaan vuokses ei oo nähty pitkään aikaan

Ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa

Mä sanon «mä tiedän tää on unta, kato vaikka»

Ja aloin ottaa pois mun paitaa ku unessa se ei haittaa

Me oltii ilman vaatteit keskel katuu

Mä pakenin satuu, ku tää todellisuus sattuu

Mä lensin ilmaa et sä tajuisit varmasti et tää ei oo todellista

Vaik itelleni varmaan koitin selitellä

Et mun mieli palaa Intiaan asti

Aamuun jossa tääkin perustuu kai karmaan

Mä suutelin sua

Ku me seisottii alasti Aleksanterinkadul

Mut sä suutelit mua

Jotenki paljon vähemmän rakastavasti

Vaik Darhamsalast asti olin tullu sun luo

Mä kysyin «et sä enää tykkää tosta?»

Sä vastasit et «tykkään», mut se ei ollu totta

Mä tunsi sun eleet paremmi ku kukaa koskaa

Ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta

Ja siin mä makasin takas Delhissä

Otin silmät sikkuras kännykän penkiltä

Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä

Ja mä tekstaan et «ootsä viel ees hengissä»

Sä vastaat «Meijän pitää puhuu tosiaan

Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas»

Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa

Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa

En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä

Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?

Mä odotan, odotan, odotan, onneton

Ja sä vastaat vaan lyhyesti «On»

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta

Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta

Pysähtyy riksat ja lehmät ja muut

Vaik takas tulisin en takas tuu

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta

Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta

Se mistä lähin, sitä ei oo enää

Sama maa, mut ei venaamassa ketää

Mä en tiedä selviinks mä himaan Intiasta

Oon kestäny tän kaiken paskan

Aamu kammasta piikkei repimäl

On kiire takas syliin

Mut tää meni ihan yli

En ymmärrä sua hyvi

Me ollaan selviytyjä-tyyppei

Ei selvittäjä-tyyppei

Ja ehkä me ei vaan onnistuttu selvittää niit vyyhteit

Jotka paino ja paisu

Mut enne ku lähdet kerro

Näitkö sä saharas maailman kirkkaimmat tähdet

Kerro mitä kävi

Moikkaa mua mun unessani

Me ei puhuttu sanakaan mun takasi tullessani

Eikä puhutakkaan varmaa enää koskaan

Joskus jotai kaunista voi hautua roskan alle

Ja kai sä muistelet mua silti ihan hyvällä sisimmässäs syvällä

En oo sust aina jyvällä

Ja millo minnekki tiet tääl kulkee

Nii takas voi palata aina ku vaa silmät sulkee

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta

Avaan mun silmät, ehkä ihan aiheesta

Riksat jatko taas pärinää

Vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriään