Paranoid (01) - Pyhimys

Silmät selällään, en osaa levähtää

Räppään jotain vitun peräkylän venäjää

Niskat nyrjähtää, aivot revähtää

Tää on painajainen ja pian me herätään

Jotain terävää, puren kieltä, viillän rintaa

Veri virtaa pintaan, elämää

Lasi helähtää, hetken enää pelätään

Hetken vielä hengitän, ulos, sisään

Mitä jos sun ovest astuist joku vitun hullu

Ja se löis sua naamaan

Ja sun vaimoos naamaan

Ja sun vitun koiraa naamaan?

Etkä ehtis tehä vittuukaan

Siks on ovisilmä, siks sun asunnos on ikkunat

Mitä vittuu sä voit tehä jos joku natsi kaapaa vallan?

Kaikil on toiset ajatukset niiden ajatusten alla

Kaikil on naamari

Vitun Versace, Gucci-kusipussi, meikkipaska, raskasmetalli, kevytlevitenaamari

«Halaa mua mä oon hellä» -haalari

Oon sellanen «sienipilvi sinne horisonttiin koristeeks» -tyyppinen

taivaanrannanmaalari

Mut seki on vaan naamari

Pitkään pyristelly sun pienistä pinseteistä

Tiedät kaiken minusta, mä tiedän kaiken pillereistä

Sä pidät virkkeistä, mä pidän virheistä

Ja oot muodostanu kuvan näist pienistä inserteistä

Oon aikuselle miehelle ku äidin helma

Sun paras kaveri on levykokoelma

Lohdutin räpillä, välitin läpällä

Nää elämäntapaoppaat lähes häviää käsistä mun

Eli elän käytännössä työllä sun

Näätkö alla hunnun, täällä liskokunkun

Sun luottokorttia höyläävän runkun

Sun naistas höylää… no kyl sä tiedät milt mä tunnun

Kaikil on naamari, toisil rujompi, toisilla soma

Kaikil on naamari, niinku perseenreikä, jokasella oma

Mitä vittuu sä voit tehä ku joku on sua aina parempi

Paitsi puukottaa hänet

Ja kun joku korvaa hänet

Niin puukottaa myös hänet

Kunnes itse korvaat hänet

Ja joku uusi minä puukottaa minut

Ja poistaa nää vitun kivut

Ei se mitä tapahtuu oo niin kuumottavaa, koska sitä on vaan yks

Mut kaikki mitä mahollisesti tapahtuu, se on ääretön joukko ja se pelottaa

Se, et tulee joskus yllättäen petetyks, jätetyks, tapetuks, hylätyks,

raiskatuks, nolatuks, silvotuks, hirtetyks tai yllätetyks vaan olemasta oma

itsensä

Todellisuus, vittu se on hirveetä

Kuvitelmat ei koskaan kohtaa olevaa

Mut mitäs vittuu siitä, yritetään kovempaa

Ja jotenki niit mielikuvii pitää soveltaa

Ja omat aivot alkaa tuntumaan jo todelta

Väkisinkin viittausten verkossa ahdistuu

Ei must koskaan mitään idolia pahvist tuu

Ja se tunne vaan levy levylt vahvistuu

Roikun väkisin täs kiihtyväs tahdis

Runopojat osaa esittää mukavaa

Mä en oo semmonen

Hittibiisin voi tehä ihan kuka vaan

Mun musamaku on vaan teille epäkelponen

Puhuin ummet ja lammet, se mitä kuulit

(Pyhimys) mitä vittuu sä luulit?

Kaikil on naamari

Jos ne revitään pois, niin kaikki loppuu

Kaikil on naamari

Mut kaikkeen tottuu