Jo joutuu ilta - Tarja, Ян Сибелиус

Jo joutuu ilta ja tuuli käy yli tumman, synkeän salon,

hämy majan verhovi matalan ja kirkkaan uhkean talon.

Kun tuntea sais tuon pyhän, lohtua luovan valon!

Vaan tähdet lempeän hohteen luo syvyyksiin synkkiin asti.

Ja jouluvalkeat loistavat joka paikassa kirkkahasti.

Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!

Nyt valkeus voittaa ja synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.

Majassa halvimmassakin on sijansa enkeleillä.

Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä