Luutarha - Verjnuarmu

Ee tähän vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen

Luutarhaan outtamaan viijään arkku vaenajan tuoreen

Muanpovveen piäsöövät kuhan noosoo tookoheinät

Jiä tuakse kuuraset, kylymät kiviseinät

Luutarhasta poes, povveen muan piästävä oesj'

Aakee arkut, herree ruatokansa

Vuan eepä nuo arvoo vaenajia olevansa

Luutarhasta levon jäläkeen parraan elon

Tulloo väkkee tuomaan kuolemanpelon

Lähtöö kukkii kottiisa muistamatta männeitä

Pihhoehisa piästyä ee huoli rakkaat heitä

Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa löytää

Liekit mustat syvämmiin syttyy ja vihasa näättää