Periodi - Vesta

Kuka vaan on pätevä näkemään mun läpi

Et nyt on tosi heavy heavy heavy periodi

Eikä toi sun kylmä selkä päästä mua helpolla

Varo vaan, alan pian ovii sulkea

Ottaisit varovasti, oon tippunut

Ja sitä sun pitää sietää nyt, et selviydyn

Et loppuu tää ja alkaa uus

Et kuulisin mä muutakin kun oman surun

Sulla vaikee ero oli, mut miltä musta tuntuu?

Kun käännät selän, kun vielä elän mut kidun

Voisit ottaa syliin, sanoo: «Selviit hyvin»

«Tää on vaan kuoppa josta nouset, kulta uskon sinuun»

Kun kaikenlaista sattuu, mut ihminen toipuu

Se vahvistuu ja rakentuu, eikä siitä mitään ilman suruu tuu