Tervaskanto - Viikate

Ei maailma minulle auennut, ei kotini ovi liioin

Oli lukko luontonsa muuttanut, kun muita maita piioin

Ei talo kysynyt, vastannut, tyhjyys ikkunasta katsoi

kun porttiaisaa kannatin täysin päin, tyhjin vatsoin

Ei taivas minulle auennut, ei krouvin ovi liioin

Siellä hiukset ovat sliipatut, suut pyyhitään kangasliinoin

ja kaulus hohtaa platinaa myös hovimestarilla

Samaan aikaa kaarnalaivani keinuu kölistään karilla

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja

pieniä, ohuita lastuja vuolen tervaskannosta

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja,

onnen ohuita kunnes kuolen, tervaskannosta

Eivät ovet minulle auenneet mut ei myöskään arkun kansi

Juuret versovat tuoksua tukevaa, joka minutkin paransi

Enää kaiva ei mieli multia, ei ole sydän musta,

vaikka tuulikello hiljaa soittaa yössä tritonusta

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja

pieniä, ohuita lastuja vuolen tervaskannosta

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja,

onnen ohuita kunnes kuolen, tervaskannosta,

tervaskannosta, tervaskannosta