IHMISEN POIKA - Yö

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan

Ennen kuin loppuun iltasadun saan

Mä istun hetken ja mietin maailmaa

Ihmisenpoikaa se odottaa

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan

Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan

Hän siinä kylkeänsä kääntää miehekkäästi ääntää

Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan

Voi kunpa matkas onneksi

Koituis vihaa, katkeruutta et

Tuntis joutavaa, voi kun oisit

Viisaampi kuin isäs milloinkaan

Kunpa oppisit ajattelemaan

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää

Kehtolaulu kesken taas kerran jää

Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit

Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit

Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen

Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet