Indigoi - Yona

enää en saa mennä sinne, mut mihin voin juurtuu, minne?

kun kiinni on muurattu maa

jäljel kangastuksii vaan

teit musta kauniin, kuningattaren valmiin

odotin puhtaana aamuu, mut hyväillä sain vaan haamuu

löydetty kertaa ensimmäist, oltiin kai maailman

ensimmäiseen elämään

ensimmäiseen taajamaan

meil oli kaunis yhteinen suuri missio

kristallipallot silmien tilal, oman maan ravinto

ei kai siin ollu oikeesti mitään pahaa

kun ei tarvittu rahaa, downshiftattiin luomutaivaaseen

mut sä menit, ei jääny unelmille sijaa

tyhjälle tehnyt oon vaan sen jälkeen tilaa

indigoi, pelkäämättömii oltiin

versoi, aamui nousevii

indigoi, vallattiin katui ja valoo

uskottiin vanhan maailman paloon

sunnuntaina luulin viel et nyt alkaa elämä

ei koettelemuksii, meit ei kukaan enää vedätä

johdattaisit, ei viholliset selätä

ei tarvis enää pimeitä laaksoja pelätä

mut sua tarvittiin kai siel toisella puolen, nousit tuuleen

vieläkin sun huutos ikkunasta tuoreena kuulen

«hei kaikki muuttuu!»

paitsi se et kaikki muuttuu, sisko turha elämälle sun siit suuttuu

uupuu tai jäädä ikävään asuun

niin, ei tullu nibiruu, orgoniittivallankumoust

ei tainnu äiti-maa kuulla meidän rukoust

siitä huolimatta onnistuit pelastaa

ees tän yhden pienen skeptisen maailman

indigoi, pelkäämättömii oltiin

versoi, aamui nousevii

indigoi, vallattiin katui ja valoo

uskottiin vanhan maailman paloon

indigoi, pelkäämättömii oltiin

versoi, aamui nouseviii

indigoi, vallattiin katui ja valoo

uskottiin tän vanhan maailman paloon