Yksinkertaista - Johanna Kurkela

Sä nousut varhain, et kaipaa unta

Mä hiivin taakses ja seuraan kuinka hääräilet

Itsekses, pidän kaikesta mitä teet

On hiukses sotkuiset, etsit tulta

Mä ruutupaidassas tuun sun viereen

Juttelet, mainitset, yöllä tuulet on kääntyneet

Niin yksinkertaista

Voisin vain kuunnella

Istuu sun ikkunalaudalla

Niin yksinkertaista, aurinkoverhoissa

Itsekseen leikkii ja mietin

En täällä päivänvaloa pelkäis

Näytät kiltiltä, tutkin tarkkaan

Sun pienet ilmeesi alkaa melkein liikuttaa

Muttet saa sitä nähdä, hymyilen vain

Jo tiedän ottaisin kaiken vastaan

Ne kiivaat vuodet ja heikon ruumiin

Vieläkin uskoisin olit juuri se mitä hain

Niin yksinkertaista

Voisin vain jäädä

Ja istuu sun ikkunalaudalla

Niin yksinkertaista, aurinkoverhoissa

Itsekseen leikkii ja mietin

Kuinka noin vieraan voi tuntee jo näin

Ois helppoo käydä kiistelemään

Lehdistä, paidoista ja lähekkäin ei harhailis ensinkään

Niin yksinkertaista voisin vain kuunnella

Istuu sun ikkunalaudalla

Niin yksinkertaista, aurinkoverhoissa

Itsekseen leikkii ja mietin

En täällä päivänvaloa pelkäis