Pato - Miljoonasade

Joskus illoin kun taivas tummuu täällä

Eksyvät padon luo he kaksistaan

Maasturillaan

Takapenkillä koiranpeiton päällä

Syleillen, suudellen

Epätoivoissaan he etsivät taas rakkauttaan

Pato harmaa, se seisoo paikoillaan

Vesi virran ei pysty liikkumaan

Padon kylkeen se painaa harteillaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

Kauan sitten kun virta vielä liikkui

Vannoivat toisilleen he rakkauttaan

Nuoruudessaan

Keinu kohtalon väärään suuntaan kiikkui

Radallaan, milloinkaan

Eivät saaneetkaan he toisiansa omistaa

Vastarannalta heitä usein salaa

Katselen, miettien, tään kaupungin

Jättää pian saan

Täältä lähden ja milloinkaan en palaa

Vannon sen, palaa en

Ennen kuin tuo muuri kosken yltä kaadetaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan