Sulka - Miljoonasade

Eksyivät he kerran meren rantaan

Lähtiessään kävelylle

Kallioilta nousi lintuparvi

Korkealle luodon ylle

Pian tuuli heitti heille

Kuin pilkaten

Taivaalta linnunsulan

Irronneen

Seisoivat he kaksin laiturilla

Pienen myrskylyhdyn alla

Ikuisen ja ainoon rakkautensa

Sinetöivät suudelmalla

Tuo ikuisuus kuin hetki

Se meni

Sulkaa jonka maasta poimi

Pitää tyynynsä alla

Päivät kantaa taskussansa

Sydämen vierustalla

Sulkaa jonka maasta poimi

Hoivaa muistelemalla

Yksin kulkee suruissansa

Elää uneksimalla

Linnut eivät tunne rakkautta

Lupausta, petturuutta

Linnut eivät toivon vimmaa tunne

Iloa tai katkeruutta

Siis miksi ihmisen saa

Se kyyneliin

Kun sulkaa pudonnutta

Hän katsoo

Kai se voi paidan alla

Vähän lohduttaa

Ja surun taakkaa auttaa

Hiukan kantamaan