Hiiden taival - Vorna

Kaukana järvein, on kaukana maa

Jolla sai karjani laiduntaa

Missä on tilani, missä se maa

Missä on kadonnut määränpää

Oi, miksi lähdinkään

Miksi soi kello alakulon

Hävityksen ja tuhon

Miksi ette sitä kuule

Niin kuin minä kuulen

Elämäni malja tyhjenee

Mutta se en ole minä joka siitä juo

Mikä on uskonne, mikä sen syy

Ainako vaaditaan, että joku uhrautuu

Löydänkö elämän, löydänkö tien

Joka ikonin luota vapauteen vie

Vielä Hiitelään mieli haikaillen

Otin ensimmäisen askeleen

Ilman kirpeän

Sisääni särvin

Olon pirteän

Hukkaan tiellä ikävän

Luulin

Ansainneeni elämäni

Antaneeni omistani

Roihuaa liekki vihan taulan

Ja tämän kaunan vielä isken

Läpi härkänne kaulan

Sekö on teille hiljentymistä

Että taivoon asti palkeet pauhaa

Silläkö haudan rauha taataan

Että torni kivinen hurjana huutaa

Sellainenko on teille viisas mis

Joka pahuutta näkee siellä missä ei ole

Sllaistako on teille rakkaus

Että maailmalta silmänsä sulkee

Elämänne malja tyhjenee

Enkä se ole minä joka siitä juo

Pitkin askelin harppoen

Varoen mäeltä mäelle

Maa allani jo vajoten

Hyiseen syliin mereni käyn