Kuolevan maan kulkija - Vorna

Ei vahva väärästä kaadu

ei mielensä vähästä kavahda

Heikon oli tuo murheen kieli

teko, turma, elämä nurja

Eksyksissä vailla muutakaan taivallat

tätä kurjaa matkaasi jatkat

etkä halua ymmärtää niitä sanoja

joita veljesi tuolta puolen huutavat

On eläväinkin silmä turta

siitä miten kuoleman tulta

taas poltettiin vailla muuta

ajatusta kuin sokean kulta

Kulkemasi tie kuihtuu pois

Kuulemasi laulu vaipuu unhoon

Muassa ajatustesi virran

velloo henki huomenen

Voisi se kurjuuden päättää

eikä vain toivoa parempaa

Narskuu nietos painosta

raskaan askelen

Tahdissa kalkkeen niin

kolkon ja kaukaisen

Vielä hetken riittää

valoa auringosta

jota ei moni enää

ole näkemässä

Siirtyykö vuoret näin katsellen?

Lakkaako paha lannistuen?

Kulkemasi tie kuihtuu pois

Kuulemasi laulu vaipuu unhoon

Muassa ajatustesi virran

velloo henki huomenen

Kaiken sen jos kuulisit

Kaiken vain jos näkisit

Vierelle ylhäisten astuisit

Yli rajojen kulkisit

Mut on jo mielesi musta

elosi vailla pelastusta

Väsyneenä vielä matkaasi kuljet

väsyneenä matkaasi jota et omaksesi

pysty ikinä tunnustamaan

tällä tiellä kovimmalla jota ei

jälkeesi enää kukaan käy