Unohtaa - Yö

Veden kalvo heijastaa, tätä lahden poukamaa

muistatko sen

tässä kerran istuttiin

ja mä kanssas olin niin onnellinen

Aavistin se loppuu aikanaan

mut se silloin pelottanut ei

Pettymystä peitellä koitin kun syksy sut vei

Säilyy eilinen vaik jälkikuva sen

pois katoaa tuuleen noin hajoten

vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan

sua saata kokonaan unohtaa

Tämä ranta varjoinen

kun mä kuljen kautta sen

nostalgiaa

mua kaipuu kaihertaa

minut ikäväni taas valtaansa saa

Tiedän et se loppuu aikanaan

mutta aina uskoo jaksa en

Kyyneleistä viimeinen vuokses

sen pyyhkäisen pois

Ei haihdu eilinen vaik jälkikuva sen

pois katoaa tuuleen noin hajoten

vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan

sua saata kokonaan unohtaa

Vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan

sua saata kokonaan unohtaa